Eilen oli kurja päänsärky melkein koko päivän, onneksi ei kovin pahaksi äitynyt... Sain sentään käytyä kaupungilla, kävin ostamassa tusseja ja kartonkeja ja muuta askartelu tarviketta. Niin, ja yhden dvd:n, Kesken jäänyt elämä. Pitää katsoa tässä joku ilta. Sinellistäkin tuli eilen paketti, 3D-korttitarpeita (ajattelin kokeilla miten ne onnistuu) ja liimattavia nappikoristeita ja jotain tarrojakin taisi tulla. Nyt kun vaan saisi sen inspiraation aloittaa... =)

Jännä muuten, miten sitä vähän "kipeänä" alkaa miettiä kaikenlaista... Eilenkin mielessä pyöri tämä meikäläisen "rakkauselämä" (jos sitä nyt siksi voi kutsua). On olemassa ihana mies, jonka kanssa haluais olla, mutta kun hän asuu niin kaukana ja nähdään ihan liian harvoin. Kummallakaan ei ole autoa (mulla on nyt sentään ajokortti, kiitos isä!, ollut pari kuukautta), ja busseja tällä välillä kulkee tasan yksi päivässä. Minä olen työttömänä, joten ei ole varaa kulkea bussilla tuota väliä kovin usein, ja hän taas on töissä viisi päivää viikossa, ja viikonloppuisin vielä usein keikoilla, joten tänne päin on aika vaikea tulla. Eli yhteinen aika on todellakin kortilla. Päivittäin kyllä höpötellään puhelimen ja mesen välityksellä, mutta eihän se läheisyyttä korvaa...

Tiedän, että meidän pitäis puhua asiasta, ja yrittää selvittää tuleeko tästä koskaan mitään tämän kummempaa, mutta ei sitä puhelimessa tai tietokoneen välityksellä voi tehdä. Ja silloin kun ollaan yhdessä, niin on niin mukava olla vaan, ei haluais "pilata" sitä puhumisella... Mutta kai se joskus on oikeasti tehtävä, ei tämä näinkään voi ikuisesti jatkua. Pitäis vaan kerätä rohkeutta, ja uskaltaa avata suunsa. Pelkään vain, että hän ei uskalla ottaa sitä uutta askelta menneisyytensä takia, siksi en ole halunnutkaan painostaa häntä mihinkään. Mutta kuitenkin, haluaisin enemmän kuin satunnaiset tapaamiset silloin tällöin, vaikka ne ovatkin niin ihania...